Lukiessani Dressyrmupparna blogia näin heidän linkittämänsä artikkelin ruotsalaisesta Linnea Erikssonista. Linnea on tunnettu nuortenhevosten kouluttaja ja hän kertoo näin;
"En ratsasta maastossa lainkaan, koska pelkään niin paljon putoavani ja riski on liian suuri.
Hevoseni ovat päivittäin kävelytyskoneessa sekä tarhailevat vain sään salliessa.
En mene ikinä ilman gramaaneja, nuoretkin hevoset savvat gramaanit päähän löytääkseen oikean muodon.
Myös neljä ja viisivuotiaat käyttävät vipuvartisia kuolaimia, minusta ikä ei katso hevosen ratsastettavuutta"
Itse olen kyllä aika häkeltynyt. Kuinka arvostettu ihminen voikin treenata hevosiaan tuolla tavalla sekä saada tuloksia? Oikotie onneen näyttää toimivan.
Kun "uudelleen koulutin" tai siis koulutimme High One:in koululla oli meillä käytössä tavalliset nivelet. Gramaanit eivät ikinä olisi tullut kuuloonkaan sekä maastossa käytiin heti kuin vaan ratsastaja uskalsi ja hevonen kääntyi sekä pysähtyi maneesissa.
Onkohan sittenkin ongelma yhteisössä? Rollkür tyylillä ratsastetut hevoset ovat maailman huipulla ja gramaaneja käytetään jo nuorilla. Kouluratsastus näyttäää olevan jo kaukana sen perinpohjaisesta merkityksestä, eikö? Klassisen ratsastusken professorit kääntyilevät haudoissaan...
VS
No huhhuh kylläpä häkellyin! Maastoiluhan on todella monipuolista liikuntaa hevoselle ja samalla mielenvirkistystä. En itse ikinä käytä gramaaneja, sillä mielummin haluan hevosen käyttävän itseä oikeen, eikä joutua pakosta kulkemaan turpa ryntäissä. En vaan voi käsittää tuollaista touhua, ettei hevoset pääse edes tarhaan ja niitä ratsastetaan aina gramaaneilla
VastaaPoistaNiinpä olen ihan samaa mieltä. Kuitenkin hän on vienyt hevosia ihan vaativiin esteluokkiin asti... Hassua :)
Poistahärregyyd!
VastaaPoistat.MG
Ai kauhia :( Kaikenlisäks aika ärsyttävää et tollasel tyylil joku menestyy...
VastaaPoistaSanos muuta..
Poista