Onni onnettomuudessa vai...?

Ilkka Honkala

Eilen

Janina joutui eilen hevosen kolhimaksi. Hänet vietiin eilen yöllä Töölön sairaalaan. Kaikki on olosuhteisiin nähden hyvin ja mitään hätää ei ole. Terveisiä häneltä! — henkilön Janina Honkala kanssa.

Ilkka Honkala Y-Luu ts. Suoliluu vaurioitunut. Viipalekuvien perusteella sitten päätös mitä taphtuu.

17 tuntia sitten · Tykkää

Ilkka Honkala Huomenna aamulla on leikkaus edessä. Niin tulee paras! Tsemmpiä Janina Honkala

16 tuntia sitten · Tykkää

Pelkoa, kipua, hölmistyneisyyttä, surua. Näillä sanoilla voin kuvailla viimeiset kaksi päivää elämästäni.

Nyt olen vain vihainen, anteeksi korjaan, h e l v e t i n vihainen. 

Monellako on ollut lantio murskana kahteen otteeseen 18-vuotiaana? Ei kuulema monellakaan, suomen lantioeksperttiä siteeraten. 

Jotta ymmärtäisitte ja ymmärtäisin itse miksi olen niin vihainen päätin kirjoittaa tapahtumien kulkua tammikuusta 2010 eteenpäin. 

Tammikuu 2010

Kaadun ja jään lv-t. Saika Taika:n alle. Viikko sairaalassa. Häpyluu murtunut, SI-nivelet poikki, 2 kylkiluuta poikki, keuhkossa reikä sekä solisluu poikki.

Helmikuu 2010

Sänkylepoa sekä pyrätuolissa kärräilyä. Kivuista huolimatta olin aika hyvänvointinen. Pääsin kouluun ja tapasin ihananihania ystäviä joka päivä. 

Maaliskuu 2010

Ilon aikaa kun pääsin pois ja sain alkaa kävellä, kepeillä ja ilman.

Huhtikuu 2010

Muistan ensimmäisen päivän kun pääsin hevosen selkään. Sitä onnea ei voi sanoin kuvailla. 

Ja tästä eteenpäin kun kaikki normaalirutiinit alkoivat sujua ja peruskunto oli vielä nollissa alkoi synkkäaika. En tiedä miksi, nukuin päivät pitkät. Kävin koulua, kyllä, mutta elämä ei vain maistunut. Kun on istunut kuukauden ja levännyt pari kuukautta sen jälkeen tuntuu joka askel isolta. Lihoin ja en osannut pistää sormea pahoinvointini syyksi.

Vähitellen kun koulu alkoi Kemiössä pääsin taas rytmiin. Sain peruskuntoni takaisin ja kaikki oli ihan hyvällä mallillaan ensimmäisen vuoden ajan. Tietenkin lantio ja solisluu vaivasi välillä mutta sinnittelin ja en kertonut kenellekkään vaivoistani.

Tipuin hevosen selästä myös ekoja kertoja mutta koin paljon onnistumisia. Pääsin HHPC finaaliin ja pääsin valmennuksiin.

Syksyllä asuin yksin ja vaivuin masennukseen. Syksy oli järkyttävän kamalaa aikaa. En jaksanut tehdä mitään, en pestä pyykkiä, siivota, tavata kavereita, en yhtikäs mitään.

Tammikuu 2012 

Olin ensimmäisessä työharjottelussa. Siellä oli äärimmäisen rankkaa mutta myöskin hyvin antoisaa. Sain ratsastaa parhaimillaan 8 hevosta päivässä. Kotona ei asiat olleet ihan mallillaan mutta jotenkin jaksoin sinnitellä, taas kiitosta ystäville jotka ovat jaksaneet sinnitellä tähänkin asti ♥

Sain Clausenin tammikuussa ja olin onneni kukkuloilla. Vihdoin sain olla varma siitä että hevonen pysyy käsissäni ja päätös on minun jos se johonkin lähtee.

Alkukevät sujui jo ihan hyvin kunnes kotona asiat romahti ja loppukevät sekä kesä ei sujunut ihan toivotusti. Kuitenkin loppukesästä tunsin itseni jo vahvemmaksi kuin pitkään aikaan ja syksy alkoi jo ihan hyvin.

Tunsin että aikaa oli kavereille ja perheen molemmille puoliskoille. 

Elo-syyskuu 2012

Clausenin kanssa alkoi sujua kesän jälkeen. Sain työskennellä High One:n kanssa joka on opettanut minua valtavasti. Pääsin Clausenin kanssa hieman fiilistelemään kisaputkeen. Eihän meillä sujunut sen paremmin kuin muutenkaan mutta tiesin suunilleen mitä virheitä tein ja tekemiseen tuli rutiinia. Olin vahva fyysisesti ja vahvempi henkisesti kuin aikoihin.

Ja mitä helvettiä sitten tapahtuu?? Olin vapaaehtoisesti tallissa, talutin varsaa laitumelle kun toiset tammat "hyökkäsivät". Hätyyttelin niitä pois paniikissa olevan varsan kimpusta. Oliko sitten tamman tarkoitus potkasta vierasta varsaa vai hätyyttelijää, sitä en osaa sanoa, mutta minuun sitten osui kunnon jysäytys. 

Kesti pari vuotta saada pää kasaan viime onnettumuudesta ja nyt pelkään että sama tapahtuu uudestaan. Nyt en edes pysty olemaan koulussa. Työharjottelu, loppukokeet, ihan kaikki mahdollinen on parin kuukauden sisällä edessä. Voi elämän syksy............ Huomenna leikkaus, tällä tuurilla varmaan leikkaavat jonkun hermon poikki tai en herää enään nukutuksesta (vitsivitsi)