Hypättiin rataa estetunnilla. Radan 7 (?) este oli pysty-trippeli sarja kahdella laukka-askelleella. Oltiin hypätty pari kertaa jo sarjaa, ja viimeisellä kerralla Pulla päättää leikkiä pegasusta ja jättää yhden askeleen pois. Tadaa, estekaaresta olisi tullut n. 5 m pintaan, mutta kaikkien yllätyksenä tästä lentomatkasta ei siis selvitty, vaan laskeuduttiin juuri trippelin päälle/ sekaan/ keskelle.
Siinä ilmassa ei sitten muuta voi miettiä kun "ei jumaliuta, jos tää norsu laskeutuu mun päälle oon taas leikkauspöydällä". Noh, säästyttiin onneksi vaan ratsastajan venäytyksillä, yhdellä rikkoutuneella kypärällä ja satulalla. Pulla normaalin tapaan oli aivan puhdas pari päivää onnettomuuden jälkeen.
Huoh.
Mitenkäs nyt? Toissapäivänä kävi satula Eki vähän fiksailemassa satulaa ja kypäräkin on ostettu. Ratsastanut olen nyt pari viikkoa ja hypännyt vähän jumppaa pari kertaa. Mutta mistä ihmeestä sitä itsetuntoa ja -luottamusta ostetaan?
Kuiva vastaus - ei mistään. Ei. Mistään.
Ja saaneen vielä huomauttaa. Hevoseni on hypännyt puhtaasti 140 cm luokkia. Esteet olivat ehkä 90-100 cm korkeudessa. Jopa rutinoituneelta hevoselta voi mennä laskut sekasin. Älkää siis ikinä hypätkö ilman kypärää. Ihan voi kukin itse miettiä omilla aivoillaan miten olisi käynyt tällä kertaa jos kypärää ei olisi ollut.
