Tahdon aamunkoittoon asti tanssia sun kaa

Onko mitään kauniimpaa olemassa?

(c) Fanny Lindström

Heijssan alla,

Eilen oli Pullalla raspaus ja huomenna kengitys. Kohta alkaa asiat olla valmiina Kemiöön tulemista varten. Hampaat olivat kuulemma sen verta hyvällä mallilla että seuraava raspaus olisi vasta huhtikuussa, jes! Viimeksi Holopainen tuskallisesti huokaisi että tämmöset hevoset joutaisivat monttuun (taisi hammaslääkäri silloin viitata lohjenneeseen hampaaseen, vialliseen purentaan ja piikkeihin). Pulla on kuitenkin tuntunut nyt hyvältä ratsastaa ja nyt saatiin varmistuskin siitä että legot ovat mallillaan. Kavioissa on vielä paikattavaa ja kenkäkin lähti tänään aamulla karsinassa irti, mutta eiköhän se biotiini ala parin kuukauden päästä näyttämään voimansa :)

Itsehän olen jo alottanut lukion Kemiössä. Päivät tuntuvat järjettömän pitkiltä kun on tottunut iltasin olemaan vaan tallilla. Onneksi olen saanut ratsastaa koulun heppoja. Vaikka sekin ratsastaminen onkin ollut enemmän hevosille maneesista pois pääsyä. Ravirata onkin aika mukava paikka siitä kannalta etä vaikka hevonen lähteekin lapasesta niin ei se kauan jaksa sitä samaa ovaalia juosta, kröhöm ;)




Sunnuntaina käydään Salossa hyppäämässä metri. Toivottavasti vähän paremmalla tuurilla kuin viimeksi Riihimäellä!

Luokka 5	100cm, arv. AM5 Avoin kaikille. Hevonen / poni saa osallistua luokkaan vain kerran. (10+10+2) (100, 50, 40, 35, 30, 25, 20, ...)
	Maksaneita ilmoittautuneita 54, sijoittuu

15

Honkala Janina

Clausen 3

Viimeksi kävi siis näin;

Janina Honkala

29. heinäkuuta

Eilen oli semisunnuntai; Hevoselta kenkä irti pari minuuttia ennen radalle pääsyä. Kun kenkä oli kiinni kaviossa ja ollessamme lähtökuopissa vapaana oleva ori aiheuttaa kaaoksen. Pienen 10 minuutin häsmäkän jälkeen lähden posottamaan lähtöviivan yli. Kappas! suoritus keskeytetään neljän esteen jälkeen koska lähdin ennen lähtömerkkiä. Anteeksi kysymykseni, mutta mitä pahaa olen sinulle tehnyt kohtalo?

Das Cheval

Ensikso iso kiitos Mikille kuvaamisesta. Avasi taas vähän silmiä nähdä itsensä kameralinssin takaa!

Klassinen ranskalainen tapa ratsastaa on ollut meidän "koulutuntien" perusteena kesällä. Olen itse tykästynyt tähän todella pehmeään tapaan ratsastaa joka ei valitettavasti sovi "nykyajan" kilparatsastukseen ollenkaan.

Tarkoitus on tehdä harjoituksia joka vahvistaisi hevosta ja auttaisi saamaan etuosaa ylös ja takajalkoja alle. Noh, eikö sitten tämä ole perusteena kaikelle ratsastukselle? Kyllä, mutta tässä käytetään hyvin paljon "normeista" eroavia harjoituksia. Hevosen rentous ja kuolaintuntuman keveys (ja sillon tarkoitan todellakin kevyttä, melkein roikkuvaa ohjaa) ovat kaiken a ja o.

Tavallisella tunnilla ollaan verrytelty tunnin aluksi normaaliin tapaan. Pullalla ollaan keskitytty siihen että vaikka kuinka hitaasti mentäisiinkään niin ratsastajaan pitää keskittyä. Toinen pääointti on ollut selän avaaminen ja rentouttaminen. Elikkä, hui kauhistus, hevosen on annettu mennä todella pitkänä ja rauhallisessa tahdissa löysällä kuolaintuntumalla. Olin itsekkin todella ärsyyntynyt aluksi koska Pulla katseli taivasta, kukkia ja kuunteli lintujen laulua, siinä uskossa että tunti olisi jo heti alkumetreillä ollut lopussaan. Meni siinä varmasti viikko ennekuin alkuverkoissa jo pystyttiin ravaamaan niin että keskittyminen oli ratsastajaan vaikka ohja oli normaalia löysempi.

Kun hevonen on vertynyt ollaan keskitytty siihen että Pulla saisi nenän ylös ja takajalat työntäisivät. Avot, ja todella loivat avot ovat olleet tuntien pääaiheena. Ja, tadatadaaaam, peruutus avossa. Hui, ajattelimme ensimmäisellä tunnilla, mutta selityksenä saimme että avoperuutus saa ristikkäiset jalkaparit lähenemään toisiaan -> hevonen lyhenee -> selkä nousee -> muoto vakaantuu. Kröh, helpommin sanottu kun tehty koska Saksalainen herra ei oikeen vielä ymmärrä pääsevänsä helpommalla tehtävästä laskemalla lantiota, jolloin sisätakajalalla astuminen olisi huomattavasti helpompaa.

Lopuksi ollaan tehty laukannostoja. Elikkä sama idea tässäkin. Hidas, aktiivinen käynti - peruutus- askel käyntiä - laukannosto. Tässä sen huomaa miten heikot takareidet Pullalla onkaan. Koska kun sen saa vihdoin keskittymään ratsastajaan, peruuttamaan ja marsimaan käyntiä ei voimat riitä napakkaan laukannostoon. Tämäkin on tietysti parantunut mutta mitään "takajalkojen niiaus" nostoja voidaan odotella vielä kuukausia.

Olen todella kiitollinen että olen saanut kokeilla taas uusia tuulahduksia (vähän huonosti sanottu kuin ratsastustapa perustuu n. 1500 luvun alkuun) ratsastuksessani. Koska tärkeintä minulle on ollut pehmeys sekä se että taas ollaan painotettu siihen takajalkojen aktivoimiseen. Eikä niinkään siihen edestä taakse ratsastukseen (lue; muotoon sahaus ja takajalkojen alle potkiminen vasta sen jälkeen).

Kaulanmuoto yllä on ns "automaattinen" kun takajalat työskentelevät. Ohja on melkein löysä.

Seuravaa etappi taitaa olla ratsastajan kiinteyttäminen ja istunnan korjaaminen (oikeesti, mikä heinäsäkki tuolla istuukaan).

Riihimäki outfit