Hihi,

Maanantaina tein pienet jäynät, siivosin pullan karsinan ja kävin ratsastamassa. Tiistaina olin puolikkaalla istuntatunnilla ja keskiviikkona kävin maastossa rellestämässä.

Shhhhh, ei kerrota lääkärille mitään

Janina <3 Pulla

♥

Iso ikävä kiiltokuvaponiani, ratsastusta, onnistumista, liikkumista, hengästymistä, nenää joka on täynnä turvetta, haisevia tallivaatteita, aikasia aamuja, rättiväsyneitä lihaksia.

Asioita joita et tiennyt Clausenista, osa 1

Ajattelin aloittaa tämmöisen uuden ns sarjan. Silloin tällöin kirjoittelen mitä pikku saksalaisen päässä pyörii tai mitä hänen maailmaan kuuluu :)


Osa 1
Clausen menee piehtaroimaan aina. Joka ikiseen väliin johon mahtuu piehtaroimaan, esim tarhaan mennessä, karsinaan mennessä, maneesissa liikutuksen jälkeen ynm. Liikutuksen jälkeen karsinaan on turhaa laittaa hikiloimi päälle ennekuin herra on käynyt piehtaroimassa. Tuntuu vaan etten ikinä opi sitä, ja jokaikinen kerta loimi on yhtä hirveän näköinen kuin edellispäivänä... :)





(c) Fanny Lindström



(c) Fanny Lindström



(c) Janina Honkala

Haaste

Kiitos Maiju  :--)


Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebsterpalkinnon ajatuksena on saada huomioita blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 seuraajaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo,että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.


Suosikki blogini jolla on alle 200 seuraajaa :

1. http://mymmlans.blogspot.com
2. http://mikaela-alexandra.blogspot.com
3. http://jakefactor.blogspot.com
4. http://caribonelamaa.blogspot.com
5.http://koulutuuppari.blogspot.com

Hankalaisen kisaoutfit

Vielä joku päivä se täydentyy näillä;

Turpa ryntäisiin ja menoksi

Lukiessani Dressyrmupparna blogia näin heidän linkittämänsä artikkelin ruotsalaisesta Linnea Erikssonista. Linnea on tunnettu nuortenhevosten kouluttaja ja hän kertoo näin;

"En ratsasta maastossa lainkaan, koska pelkään niin paljon putoavani ja riski on liian suuri. 
Hevoseni ovat päivittäin kävelytyskoneessa sekä tarhailevat vain sään salliessa. 
En mene ikinä ilman gramaaneja, nuoretkin hevoset savvat gramaanit päähän löytääkseen oikean muodon.
Myös neljä ja viisivuotiaat käyttävät vipuvartisia kuolaimia, minusta ikä ei katso hevosen ratsastettavuutta"

Itse olen kyllä aika häkeltynyt. Kuinka arvostettu ihminen voikin treenata hevosiaan tuolla tavalla sekä saada tuloksia? Oikotie onneen näyttää toimivan.

Kun "uudelleen koulutin" tai siis koulutimme High One:in koululla oli meillä käytössä tavalliset nivelet. Gramaanit eivät ikinä olisi tullut kuuloonkaan sekä maastossa käytiin heti kuin vaan ratsastaja uskalsi ja hevonen kääntyi sekä pysähtyi maneesissa.

Onkohan sittenkin ongelma yhteisössä? Rollkür tyylillä ratsastetut hevoset ovat maailman huipulla ja gramaaneja käytetään jo nuorilla. Kouluratsastus näyttäää olevan jo kaukana sen perinpohjaisesta merkityksestä, eikö? Klassisen ratsastusken professorit kääntyilevät haudoissaan...

VS 

Kiitoskiitoskiitos

Kaikille kyselyyn vastaajille :)

Tänään olen vastaillut ja lähettanyt enemmän sähköposteja kuin laki sallii.. Clausenilla on siis etsinnässä kuivatusloimi sekä satula, hevostalli.net on ollut hyvinkin isona apuna, heh.

Ilouutisia on myös tarjolla, saan vihdoin alottaa uimisen sekä kuntopyräilyn! Tikit on vihdoin sulaneet.. Tästä ei oo enään pitkä matka hevosen selkään, eihän?

Huomenna otan itseäni niskasta kiinni ja uudistan ulkoasun sekä teen varustepostauksen, viime postauksesta onkin aikaa (;

(c) Fanny Lindström

Kysymykseen vastaus

Kysymyksiä tulikin vain yhdeltä henkilöltä, viime kysymyskierroksesta voitte lukea täältä :)

Crisu15. syyskuuta 2012 18.09
Mitä mieltä olet raviurheilusta, entä montésta?

Jos sitä oikeasti tietää mitä tekee, treenaa hyvin ja asianmukaisesti, ruokkii oikein sekä hoitaa hevosten niveliä, jänteitä, lihaksia ynm. rankan treenin vaatimalla tavalla, on raviurheilu hienoa. Jollen olisi kehittynyt ratsastuksessa sen verran mitä olen, olisin varmasti enemmänkin kiinnostunut asiasta.

Koulussa nuorten hevosten sisäänajo on ollut mieluisin kokemus kärryttelystä sekä montéhiitti. En ole päässyt hiittamaan kunnon hevosilla kärryillä ja siksi Taso Ö:n hevosten hiittailu on tuntunut todella, hmm, aivottomalta.

Kaikki hömpänpömppä-puheet "vanhoista ravimiehistä" sekä "kituvista hevosista" on turhauttavaa. Mielestäni samalla kitumistasolla ovat ammattitaidottomasti hoidetut ratsut sekä ravurit. Ratsut jotka hölköttelevät maneesissa tunnin seitsemän päivää viikossa, niin lihavina että omiakin niveliä alkaa myötätunnosta kolottamaan ovat aivan yhtä huonosti hoidettuja kuin laihat, stressaavat ravurit jotka mahahaavoista huolimatta käyvät hiitillä enemmän kuin laki sallii ja juoksevat puolidoupattuina koko pienen elämänsä.

Nämä ylläolevat esimerkit ovat todella kärjistettyjä enkä halua missään nimessä loukata kumpaakaan kansakuntaa. Kun asiat hoidetaan eläimen mukaan sekä "kokemuksen syvää ääneä" käyttäen on kumpikin laji yhtä kiehtova mielestäni :)

(c) Fanny Lindström x2

Kysymyspostaus

Aikaa on lauantai iltaan klo 20.00 asti. Vastaan kaikkiin kysymyksiin jotka on esitetty maalaisjärjellä (;

Sadeloimi,talliloimi,kävisloimi,villaloimi,mikä loimi?

Käsi sydämellä voin sanoa, että loimet ovat melkeinpä tylsimpiä hevosvarusteita. Koristeelliset kisaloimet tietty ovat omassa kategoriassaan mutta entäpä tavallinen sadeloimi?

Kun hevosalasta on tulossa enemmän ammatti kuin harrastus ja näitä loimia pursuaa kohta korvista, olen oppinut arvostamaan tyylikkäitä sekä ISTUVIA ja HELPPOKÄYTTÖISIÄ loimia. Hinta, hyvässä ja pahassa, ei enään ole pääasiallinen kriteeri loimia ostaessa.

Moniko on laittanut 24 hevoselle loimen aamulla, kiinnittänyt mammanmussukoille sataamiljoonaa solkea kiinni, ja huomannut ettei se loimi kuitenkaan ole pysynyt hevosen selän päällä kuin ensimmäisen piehtaroinnin ajan...?

Helppokäyttöisyys, istuvuus mutta myös OMINAISUUDET ovat tärkeitä. Miksi valita villa fleecen sijasta? Entä 100 gr toppaloimi 500 gr sijasta? Pitääkö sadeloimi tihkua vai kaatosadetta? Kannattaa kysyä itseltään mitä ominaisuutta oikeasti on hakemassa loimesta.

Ostin ensimmäiset loimet ennekuin Clausen saapui saksasta. Vähän jokaista väriä sekä materiaalia. Eiköhän se sitten kaduta koska jos totta puhutaan onnistuin ostamaan yhden (!) helppokäyttöisen ja sopivan loimen.
Pieni pulla oli ensinnäkin hieman isompi ja pitkäkaulaisempi kun mitä muistin. Toiseksi huonon kavio sekä harjalaadun omistava hevonen ei voi sietää puolikaulallisia tai liian pieniä loimia (Omistajankin mieltä rauhottaisi kun loimet olisivat kaikki samnsävyisiäkin...)


Loimet jotka itse koen tärkeiksi ja jotka löytyvät meidän varastosta ovat;

Talliloimet

Kevyt talliloimi (puuvilla/fleece). Clausenilla on Agrimarketista ostettu perus fleece. Istuva kaulaosa sekä toimivat kiinnitykset.




Kevyt toppaloimi (150 gr - 200 gr). Clausenilla tuli tämä loimi mukana Saksasta :)




Kaulakappaleellinen keskipaksu toppaloimi (250-350 gr). Ostin uuden loimen Suomen ratsutarvikkeesta. Oli viimeinen kappale heidän liikkeessä, siitä hyvästä saatiin hyvät alennukset! Ihanan väljä kaulaosa ja helpot kiinnitykset.




Kuivatus/Kuljetus/Kisaloimet

Verkkoloimi. Toimii Coolerina sekä kesällä hieman ötököitä vastaan kisapaikalla.




Villaloimi/Supercooleri. Itse olen kahden vaiheilla mihin pitäisi vielä pistää rahansa. Villaloimi on ehdoton suosikkini. Villaloimen voi huoletta jättää loimen yöksi päälle eikä hevosella tule kylmä, toisinkuin fleece joka tuntuu kylmältä ihoa vasten. Kuitenkin Rambolla on uusi Shamrock Power jonka pitäisi käyttöominaisuuksien mukaan olla samanlainen kuin villaloimen. Mietintäaikaa on kuitenkin vielä, kunnes pakkaset tulevat, brr..

Hankinnassa siis tämä (Horse Comfortin villaloimi)            tai tämä Bucaksen Shamrock Power





Hengittävä kuljetus/kisaloimi ilman ristivöitä
(ristivyöt ovat vain tiellä kisoissa, jollette ole huomanneet, lupaan että huomaatte ennemmin tai myöhemmin). Hihi, Janina taas penkoi Ale-koria ja löytyi Reunokselta -50 % kaksikerroksinen fleece.

Ulkoloimet

Vuoreton sadeloimi


Kaulakappaleellinen vuorellinen sadeloimi (fleece/150 gr toppaloimi). Clausenin loimesta ei löydy kuvaa. Best on Horsen fleecevuorellinen sadeloimi kyseessä. Tarpeeksi pitkäkaulainen loimi pullalle :)





Kaulakappaleellinen keskipaksu ulkotoppis. Tämä ulkotoppis oli ainoa sopiva loimi jonka ostin viime talvena, hohho.. Puuhapetellä pitää olla sopivat loimet niinkuin huomaatte ;)

Muut loimet

Villaviltti/Peppuloimi. Meillä villaviltti alkukäynneiksi ja sateenpitävä peppuloimi maastoiluun. Yleensä paukkupakkasilla sekä peppuloimi että villaviltti alkukäynneissä.

Kävisloimi (paras keksintö ikinä)

(c) Jenny Kourimo

Yhteenveto loimista? Ostakaa ihmiset hinta-laatu suhteeltaan hyviä loimia. Hevoset menee jumiin, loimittajien aivot menee jumiin sekä omistajien lompakot menee jumiin huonoista loimista!

Voi rähmä

Niinkuin ehkä huomasitte tein kyselyn mutta en saa kysymysten fontin väriä vaihdettua? Jos haluatte vastata kyselyyn joudutte valitettavasti maalaamaan kysymysten tekstin, haha...
Otin vähän liika lääkettä tänään aamulla (jonka seurauksena olin hieman sekavahko) mutta huomenna suunnittelen tekeväni jonkun hauskan ja pitkän posatuksen, ehkä varusteista? :)
Pulla oli ollut tänään maastoilemassa ihanan Fanny Lindströmin kanssa (jolla ei siis ole blogia, murr...), oli herra ainakin jotenkuten käyttäytynyt, puuh..

(c) Jenny Kourimo, kiitos ♥

Cornelia lähetti kuvan heidän iltalenkistä.. Multa pakahtuu ehkä sydän :')

Elossa

Leikkaus sujui hyvin!
Nyt on lonkka kohta niin täynnä rautaa ettei se voi enään mennä rikkikään ;)

On kauhean ikävä prinssiäni, vaikaa tietysti tiedän että muutkin pusuttelevat pullaa yhtä paljon.. Voikohan hevosenhajustakin saada vierotusoireita, niinkuin narkkareilla huumeista?

(c) Fanny Lindström ♥

Onni onnettomuudessa vai...?

Ilkka Honkala

Eilen

Janina joutui eilen hevosen kolhimaksi. Hänet vietiin eilen yöllä Töölön sairaalaan. Kaikki on olosuhteisiin nähden hyvin ja mitään hätää ei ole. Terveisiä häneltä! — henkilön Janina Honkala kanssa.

Ilkka Honkala Y-Luu ts. Suoliluu vaurioitunut. Viipalekuvien perusteella sitten päätös mitä taphtuu.

17 tuntia sitten · Tykkää

Ilkka Honkala Huomenna aamulla on leikkaus edessä. Niin tulee paras! Tsemmpiä Janina Honkala

16 tuntia sitten · Tykkää

Pelkoa, kipua, hölmistyneisyyttä, surua. Näillä sanoilla voin kuvailla viimeiset kaksi päivää elämästäni.

Nyt olen vain vihainen, anteeksi korjaan, h e l v e t i n vihainen. 

Monellako on ollut lantio murskana kahteen otteeseen 18-vuotiaana? Ei kuulema monellakaan, suomen lantioeksperttiä siteeraten. 

Jotta ymmärtäisitte ja ymmärtäisin itse miksi olen niin vihainen päätin kirjoittaa tapahtumien kulkua tammikuusta 2010 eteenpäin. 

Tammikuu 2010

Kaadun ja jään lv-t. Saika Taika:n alle. Viikko sairaalassa. Häpyluu murtunut, SI-nivelet poikki, 2 kylkiluuta poikki, keuhkossa reikä sekä solisluu poikki.

Helmikuu 2010

Sänkylepoa sekä pyrätuolissa kärräilyä. Kivuista huolimatta olin aika hyvänvointinen. Pääsin kouluun ja tapasin ihananihania ystäviä joka päivä. 

Maaliskuu 2010

Ilon aikaa kun pääsin pois ja sain alkaa kävellä, kepeillä ja ilman.

Huhtikuu 2010

Muistan ensimmäisen päivän kun pääsin hevosen selkään. Sitä onnea ei voi sanoin kuvailla. 

Ja tästä eteenpäin kun kaikki normaalirutiinit alkoivat sujua ja peruskunto oli vielä nollissa alkoi synkkäaika. En tiedä miksi, nukuin päivät pitkät. Kävin koulua, kyllä, mutta elämä ei vain maistunut. Kun on istunut kuukauden ja levännyt pari kuukautta sen jälkeen tuntuu joka askel isolta. Lihoin ja en osannut pistää sormea pahoinvointini syyksi.

Vähitellen kun koulu alkoi Kemiössä pääsin taas rytmiin. Sain peruskuntoni takaisin ja kaikki oli ihan hyvällä mallillaan ensimmäisen vuoden ajan. Tietenkin lantio ja solisluu vaivasi välillä mutta sinnittelin ja en kertonut kenellekkään vaivoistani.

Tipuin hevosen selästä myös ekoja kertoja mutta koin paljon onnistumisia. Pääsin HHPC finaaliin ja pääsin valmennuksiin.

Syksyllä asuin yksin ja vaivuin masennukseen. Syksy oli järkyttävän kamalaa aikaa. En jaksanut tehdä mitään, en pestä pyykkiä, siivota, tavata kavereita, en yhtikäs mitään.

Tammikuu 2012 

Olin ensimmäisessä työharjottelussa. Siellä oli äärimmäisen rankkaa mutta myöskin hyvin antoisaa. Sain ratsastaa parhaimillaan 8 hevosta päivässä. Kotona ei asiat olleet ihan mallillaan mutta jotenkin jaksoin sinnitellä, taas kiitosta ystäville jotka ovat jaksaneet sinnitellä tähänkin asti ♥

Sain Clausenin tammikuussa ja olin onneni kukkuloilla. Vihdoin sain olla varma siitä että hevonen pysyy käsissäni ja päätös on minun jos se johonkin lähtee.

Alkukevät sujui jo ihan hyvin kunnes kotona asiat romahti ja loppukevät sekä kesä ei sujunut ihan toivotusti. Kuitenkin loppukesästä tunsin itseni jo vahvemmaksi kuin pitkään aikaan ja syksy alkoi jo ihan hyvin.

Tunsin että aikaa oli kavereille ja perheen molemmille puoliskoille. 

Elo-syyskuu 2012

Clausenin kanssa alkoi sujua kesän jälkeen. Sain työskennellä High One:n kanssa joka on opettanut minua valtavasti. Pääsin Clausenin kanssa hieman fiilistelemään kisaputkeen. Eihän meillä sujunut sen paremmin kuin muutenkaan mutta tiesin suunilleen mitä virheitä tein ja tekemiseen tuli rutiinia. Olin vahva fyysisesti ja vahvempi henkisesti kuin aikoihin.

Ja mitä helvettiä sitten tapahtuu?? Olin vapaaehtoisesti tallissa, talutin varsaa laitumelle kun toiset tammat "hyökkäsivät". Hätyyttelin niitä pois paniikissa olevan varsan kimpusta. Oliko sitten tamman tarkoitus potkasta vierasta varsaa vai hätyyttelijää, sitä en osaa sanoa, mutta minuun sitten osui kunnon jysäytys. 

Kesti pari vuotta saada pää kasaan viime onnettumuudesta ja nyt pelkään että sama tapahtuu uudestaan. Nyt en edes pysty olemaan koulussa. Työharjottelu, loppukokeet, ihan kaikki mahdollinen on parin kuukauden sisällä edessä. Voi elämän syksy............ Huomenna leikkaus, tällä tuurilla varmaan leikkaavat jonkun hermon poikki tai en herää enään nukutuksesta (vitsivitsi)

15.8 Estetunti

(c) Fanny Lindström, kiitos ♥

Artukainen 11.8

Verkka-mahtava, Rata-Ok, Tulos-62 %, 4 sija, Joukkuekisatulos- Pronssimitali.

Hömelö ♥

Koulukisat lauantaina!

Artukaisiin suunnataan siis ja tällä viikolla treenataan oikein tuupaten. Eh, tai minä tuuppaan ja Clausenia ärsyttää. Meillä meni nyt taas sen verran sukset ristiin että Tiina sai hypätä selkään tunnin lopuksi. Ja tänään tunnin aluksi.

Tiedättekö sen tunteen kun itse on yrittänyt väntää ja kääntää suunnilleen 7 kuukautta ja toinen hyppää selkään, vääntää puolisen tuntia ja hevonen on kuin taikasauvan iskusta muuttunut? Juu, en minäkään tiennyt sitä tunnetta ennekuin tänään sain sen kokea. Vituttaa mutta olo on huojentunut samaan aikaan. heh :)

Koulusatula meni myyntiin viime viikolla niin en oikeen tiedä minkä satulan laittaisin. Koulusatula löytyy koulun puolesta mutta eiliseltä oli tänään selkä ihan kipeä. Tänään en siis sitä uskaltanut laittaa ja saa nähdä huomenna miten selkä voi kun satula vaihtui.

Huomenna harjoitellaan ohjelmaa ja pelottaa jo pitkät keskiravit kokpitkällä radalla. Huhhuh, olisikohan jo aikaisemmin pitänyt tehdä vatsalihaksia.. Clausenin vatsalihaksetkin ovat hävinneet johonkin, pointsejä pitää antaa viime viikon kuvaajalle kun on saanut niin edustavia kuvia meistä. Haha, todellisuus on hieman karumpaa materiaalia;)

♥

(c) Fanny Lindström, kiitoooos!

Flow

Olympialaisia katseltuani päätiin ottaa niskasta kiinni ja lähteä tallille pitkästä aikaa vääntämään koulua. Menin hakemaan kamppeita kun sain päähänpistoksen, tänään pistän kanget. Kannatti ottaa koska se loppusilaus minkä kagella sain oli aivan mahtava!

Verkkasin pitkässä muodossa nivelellä kunnes Clausen tuntui sopivan pyöreältä ja rennolta. Ennenkuin otin kankiohjan tuntumalle pistin takajalat kunnolla polkemaan käynnissä. Hyvä tapa, joka sopii "raskaalle" pullalle on siksak-pohkeenväistö, 2-4 askelta/suunta. Sen perään nopeilla takajaloilla tehtynä loiva takaosakäännös jotta selkä nousisi. 

Alkuverryttelyä pitkässä muodossa

Tehtiin vielä jonkun aikaa käyntityöskentelyä kunnes otin ravia. Pakko vielä vähän hehkuttaa kuinka kevyt ja ilmava ravi oli, aah! (: Lähelle Totilasta ei Clausen pääse mutta ihan riittävästi ravia on mulle istuttavaksi. 

Ravissa tehtiin pohkeenväistöjä, voltteja ja temponvaihteluja. Keskiravi on vielä hakusessa mutta eiköhän sinnekkin päästä, vielä joskus. Temponvaihtelu ravissa pitää tehdä todella rauhassa ja stressaamatta Clausenia muuten tulee singeriravia. 

Laukka on vielä paikoittain nelitahtista mutta sekin on selvästi parantunut. Opin kesällä tekemään laukanvaihdon osaavalla hevosella niin sekin piti kokeilla. Ennen on laukanvaihdot olleet hätäsiä ja tänään Clausen hätääntyi kun ei saanutkan kiskasta jäätävään vauhtiin. Parit vaihdot olivat ihan mallikelpoisia mutta muut olivat ratsastajan osaamattomuuden vuoksi aika epämääräisiä, haha. Eiköhän ne kohta suju yhtä hyvin molempiin suuntiin :)

Loppukävelyt mentiin maastossa, Clausen ei oikein ollut sitä mieltä että kiinnostaisi enään lähteä tallinpihasta...

Comeback, vol miljoona?

Selvä, edellinen postaus oli ehkä vähän hakusessa. Jos silloin olin pohjalla olen nyt pohjamudissa. Onneksi on prinssini jaksaa aina ilastuttaa. Kesä voidaan suunnilleen pyyhkäistä pois mielestä ja odotella vain syksyä. Toivon että alkaisin taas kirjoittelemaan, tykkään siitä niin kovin.

Clausen voi hyvin ja kesä on ollut aika paljon oleilua sekä maastoilua. Ehkä jaksetaan koko talvi keskittyä rääkkitreeniin ja koulutuuppaukseen (vitsivitsi?)

Kuvat (c) Fanny Lindström

Huhtikuu

Aallon pohjalla kävin ja sieltä ylös nousin, oli ehkä aikakin alkaa miettiä mitä ihmettä sitä tekeekään tässä ja nyt.

Maaliskuun lopulla käytiin Salossa ekoissa kisoissa, huonolla menestyksellä ja kokemusta riikkaampana. Siitä ei sitten enempää, turha muistella vanhoja.

Salon kisojen jälkeen alettiin toden todella treenaamaan itseluottamustani ja tiettyä rohkeutta joka katosi kesällä kuin tuhka tuuleen. Kai se sieltä vielä tiensä löytää takaisin, ainakin tuntuu jo paremmalta :) Esteillä siis tämä ongelma on varsinkin havaittavissa, emmin ja annan hevosen tehdä omat päätöksensä ponnistuskohdan suhteen, joka taas johtaa Clausenin kieltämiseen. Heh. Onneksi Clausen on senverta rehellinen että se hyppäisi vaikka takaperin jos pyytäisin, ja tässä se itseluottamus taas tulee esiin, pitääpi opetella pyytämään...

Lukio sekä päivystykset vei paljon aikaa ja päästiin kisoihin vasta pari viikkoa sitten. Ypäjällä hypättiin "pikkuluokat" 90, 100. Perjantai alkoikin mukavan lepposalla hylyllä, tientenkin hymyssä suin lähdettiin sitten lauantaille. Onneksi Tiina Vähämäki tuli auttamaan verkkaan ja tehtiin tuplanolla 90 sekä clear round 100. Vihdoinkin! Sunnuntaina hyppäsin 100 finaalin nollalla perusradasta ja uusinnassa tuli kielto, pudotus sekä rutkasti yliaikaa. Kuitenkin olin tooosi tyytyväinen tähän viikonloppuun :)




Tor Göran Trophystä teen oman postauksen. Kilpailut käytiin kuitenkin tämän viikon torstaina vähän yllätyksellisillä tuloksilla. Seuraavat kilpailut ovat toivottavasti 17.5 riihimäellä jossa hypättäisiin ensimmäinen 110!