Tas oli sitten ollut ratsastuksenopettajan käsissä puolitoista viikkoa ja sen kyllä tunsi. Hevonen vaan liiteli ja odotti jokasta apua, pysähtyi hengityksen avulla ja nosti laukan kun melkein ajatteli vain nostoa. Laukkavoltit, käyntisiirtymiset, kaikki vaan toimi!
Kun on ollut näin mahtava tunti niin jaksaa taas ratsastaa vaikka ei menisikään hyvin. Itselläni ainakin se nostaa vähän itsetuntoa ja vaikka maailma taas potkaisisi persuksille, jaksaa koska mieleinen harrastus jaksaa kantaa eteenpäin!
Tas syksyllä 2010 (c) Janina H |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti