Tästä videosta välittyi todella harmooninen tunnelma heidän tallistaan. Kannattaa katsoa ja hämmästyä monta ihmistä yhden hevosen ympärillä pyöriikään :)
11.9.2013
9.9.2013
Maanantai
Istun keittiöpöydän ääressä tallivaatteet päällä. En ole jaksanut vaihtaa niitä illan ratsastuksen jälkeen. Selasin juuri suomenkuuntelun vastaukset läpi. Hui, näyttääpi siltä että kuuntelu meni paljon paremmin kuin keväällä :)
Tein tänään uuden bannerin koska rakastan kuvaa minkä Essi otti meistä eilen. Pullalla on niin pullamainen ilme ja mulla loistaa kasvoilla se tunne minkä se saa minussa aikaiseksi.
Uudesta kuvasta tulee myös vähän syksyinen tunnelma joka ehkä sopii tähän tulevaan synkkyyteen? Pelkään jo sitä ällöttävää loskaa ja myrskyävää tuulta.
Jos ei kesällä olla muuta tehty niin massaa on ainakin kertynyt. Pulla on varmaan paksumassa kunnossa mitä se on ollut omistukseni aikana.. heh.
Päivän laulu; (öeeehhhmita)
Tein tänään uuden bannerin koska rakastan kuvaa minkä Essi otti meistä eilen. Pullalla on niin pullamainen ilme ja mulla loistaa kasvoilla se tunne minkä se saa minussa aikaiseksi.
Uudesta kuvasta tulee myös vähän syksyinen tunnelma joka ehkä sopii tähän tulevaan synkkyyteen? Pelkään jo sitä ällöttävää loskaa ja myrskyävää tuulta.
Jos ei kesällä olla muuta tehty niin massaa on ainakin kertynyt. Pulla on varmaan paksumassa kunnossa mitä se on ollut omistukseni aikana.. heh.
Päivän laulu; (öeeehhhmita)
Mitä on menestys?
Mitä on menestyminen?
Se on hyvin henkilökohtainen asia. Kaikilla on varmasti yleinen käsitys siitä mitä menestys on. Yhteiskunnassamme se mitataan yleensä arvosanoin, kultamitalein ja rahan määrällä.
Mielestäni menestyminen on paljon muuta. Menestys voi olla perheen hoitaminen parhaalla tavalla, olemalla hyvä äiti, kielten osaaminen, töissä viihtyminen tai mikätahansa muu asia. Menestyksen voi vaan itse kukin määritellä millä tavoin sen itselleen mittaa.
Perheessäni on mielestäni hyvä esimerkki tästä ristiriidasta. Veljeni pelaa golffia, jokseenkin vielä harrastusmielessä koska onhan hänellä peruskoulu kesken. Hän on aina ollut lahjakas ja saanut edellytykset menestymiseen. Kisat ovat menneet vaihtelevasti mutta suurimmaksi osaksi hän on ollut kärkikahinoissa. Veljelläni on palava halu menestymiseen kilpagolffarina.
Itse en ole ikinä menestynyt samalla mittakaavalla kuin veljeni. Intohimoni kilpailua kohtaan ei herännyt kuin vasta pari vuotta sitten. Kilpailuissa en ole sen kummemmin pärjännyt, välillä jonkun sijoituksen jostakin, mutta ei mitään sen suurempaa. Ulkopuolisen näkökulmasta voisi sanoa että veljeni on paljon menestyneempi kuin siskonsa.
Rakastan veljeäni yli kaiken ja toivon kaikkea hyvää hänen uralleen, tietenkin.
Mutta, pointtini tässä on että menestystä voi mitata niin monella eri tavalla.
Menestys elämässäni ei tarkoita kultamitaleita, vaan menestys tarkoittaa että voin jatkaa rakkaan harrastukseni parissa tekemällä siitä ammatin.
Haluan tuntea joka päivä innostusta töihin mentäessä ja kohdata uusia haasteita.
Haluan tuntea itseni tärkeäksi.
Mutta, kaikista eniten haluan tuntea ylpeyttä saavutuksistani, päätöksistäni ja elintavastani.
Kukaan, ei kukaan, voi päättää sitä mikä saa juuri sinut tuntemaan menestyneeksi!
Se on hyvin henkilökohtainen asia. Kaikilla on varmasti yleinen käsitys siitä mitä menestys on. Yhteiskunnassamme se mitataan yleensä arvosanoin, kultamitalein ja rahan määrällä.
Mielestäni menestyminen on paljon muuta. Menestys voi olla perheen hoitaminen parhaalla tavalla, olemalla hyvä äiti, kielten osaaminen, töissä viihtyminen tai mikätahansa muu asia. Menestyksen voi vaan itse kukin määritellä millä tavoin sen itselleen mittaa.
Perheessäni on mielestäni hyvä esimerkki tästä ristiriidasta. Veljeni pelaa golffia, jokseenkin vielä harrastusmielessä koska onhan hänellä peruskoulu kesken. Hän on aina ollut lahjakas ja saanut edellytykset menestymiseen. Kisat ovat menneet vaihtelevasti mutta suurimmaksi osaksi hän on ollut kärkikahinoissa. Veljelläni on palava halu menestymiseen kilpagolffarina.
Itse en ole ikinä menestynyt samalla mittakaavalla kuin veljeni. Intohimoni kilpailua kohtaan ei herännyt kuin vasta pari vuotta sitten. Kilpailuissa en ole sen kummemmin pärjännyt, välillä jonkun sijoituksen jostakin, mutta ei mitään sen suurempaa. Ulkopuolisen näkökulmasta voisi sanoa että veljeni on paljon menestyneempi kuin siskonsa.
Rakastan veljeäni yli kaiken ja toivon kaikkea hyvää hänen uralleen, tietenkin.
Mutta, pointtini tässä on että menestystä voi mitata niin monella eri tavalla.
Menestys elämässäni ei tarkoita kultamitaleita, vaan menestys tarkoittaa että voin jatkaa rakkaan harrastukseni parissa tekemällä siitä ammatin.
Haluan tuntea joka päivä innostusta töihin mentäessä ja kohdata uusia haasteita.
Haluan tuntea itseni tärkeäksi.
Mutta, kaikista eniten haluan tuntea ylpeyttä saavutuksistani, päätöksistäni ja elintavastani.
![]() |
| (c) Essi Joronen |
Kukaan, ei kukaan, voi päättää sitä mikä saa juuri sinut tuntemaan menestyneeksi!
4.9.2013
Ridstall Eskils 26.5
Tämä päivä oli todella onnistunut. Silloin radat sujuivat kivasti ja napsastiin sijoitukset molemmista luokista. Olin todella tyytyväinen ja iloinen siitä että kisajännitys oli kadoksissa. Meillä menee juuri kisoissa todella hyvin, tai sitten todellakin todella huonosti. Toivottavasti tänään menee koulurata hyvin!
Kuvat; (c) Marika Gröhn
![]() |
| ♥ |
3.9.2013
One day you're here, One day you're there, One day you care

Eilen käytiin Essin kanssa taas pyörähtämässä Reunoksella ja Suomen ratsutarvikkeessa. Oivoi.
Olen kuolannut tätä huopaa viime syksystä lähtien ja nyt päätin ottaa sen huostaani. Oi ja voi. Se on niin kaunis ♥
Viime torstaina kävin suorittamassa Pikku E-inssin. Kappasta vaan, tohinalla hoidin taas homman kotiin. Traikku pakattiin lievästi sanottuna takapainoiseksi ja voitte sitten päätellä mitä tapahtui kun irrotin trailerin autosta. Virheistä oppii ja ensi kerralla muistan katsoa kokonaismassan autosta enkä laskea painoa omamassan mukaan!
Itse peruuttaminen inssissä meni aika hyvin. Olin ehkä eniten hermona miten saisin viiden metrin pikkubussipakun ja hevostrailerin peruutettua ruutuun mutta kyllä se siitä yllättävän näppärästi kääntyi. Toivottavasti 12. päivä pääsen taas koittamaan onneani ja inssin hermoa, tsihi.
Päivän kappaleet (aahiihrakastan);
2.9.2013
Salon 100 cm rata
Tyytyväinen rataan vaikka kiellettiin ulos. Tai pitemminkin tyytyväinen hevoseen mutten ratsastajaan :)
21.8.2013
Tahdon aamunkoittoon asti tanssia sun kaa
Onko mitään kauniimpaa olemassa?
(c) Fanny Lindström
Heijssan alla,
Eilen oli Pullalla raspaus ja huomenna kengitys. Kohta alkaa asiat olla valmiina Kemiöön tulemista varten. Hampaat olivat kuulemma sen verta hyvällä mallilla että seuraava raspaus olisi vasta huhtikuussa, jes! Viimeksi Holopainen tuskallisesti huokaisi että tämmöset hevoset joutaisivat monttuun (taisi hammaslääkäri silloin viitata lohjenneeseen hampaaseen, vialliseen purentaan ja piikkeihin). Pulla on kuitenkin tuntunut nyt hyvältä ratsastaa ja nyt saatiin varmistuskin siitä että legot ovat mallillaan. Kavioissa on vielä paikattavaa ja kenkäkin lähti tänään aamulla karsinassa irti, mutta eiköhän se biotiini ala parin kuukauden päästä näyttämään voimansa :)
Itsehän olen jo alottanut lukion Kemiössä. Päivät tuntuvat järjettömän pitkiltä kun on tottunut iltasin olemaan vaan tallilla. Onneksi olen saanut ratsastaa koulun heppoja. Vaikka sekin ratsastaminen onkin ollut enemmän hevosille maneesista pois pääsyä. Ravirata onkin aika mukava paikka siitä kannalta etä vaikka hevonen lähteekin lapasesta niin ei se kauan jaksa sitä samaa ovaalia juosta, kröhöm ;)
Sunnuntaina käydään Salossa hyppäämässä metri. Toivottavasti vähän paremmalla tuurilla kuin viimeksi Riihimäellä!
Viimeksi kävi siis näin;
(c) Fanny Lindström
Heijssan alla,
Eilen oli Pullalla raspaus ja huomenna kengitys. Kohta alkaa asiat olla valmiina Kemiöön tulemista varten. Hampaat olivat kuulemma sen verta hyvällä mallilla että seuraava raspaus olisi vasta huhtikuussa, jes! Viimeksi Holopainen tuskallisesti huokaisi että tämmöset hevoset joutaisivat monttuun (taisi hammaslääkäri silloin viitata lohjenneeseen hampaaseen, vialliseen purentaan ja piikkeihin). Pulla on kuitenkin tuntunut nyt hyvältä ratsastaa ja nyt saatiin varmistuskin siitä että legot ovat mallillaan. Kavioissa on vielä paikattavaa ja kenkäkin lähti tänään aamulla karsinassa irti, mutta eiköhän se biotiini ala parin kuukauden päästä näyttämään voimansa :)
Itsehän olen jo alottanut lukion Kemiössä. Päivät tuntuvat järjettömän pitkiltä kun on tottunut iltasin olemaan vaan tallilla. Onneksi olen saanut ratsastaa koulun heppoja. Vaikka sekin ratsastaminen onkin ollut enemmän hevosille maneesista pois pääsyä. Ravirata onkin aika mukava paikka siitä kannalta etä vaikka hevonen lähteekin lapasesta niin ei se kauan jaksa sitä samaa ovaalia juosta, kröhöm ;)
Sunnuntaina käydään Salossa hyppäämässä metri. Toivottavasti vähän paremmalla tuurilla kuin viimeksi Riihimäellä!
| Luokka 5 |
100cm, arv. AM5
Avoin kaikille. Hevonen / poni saa osallistua luokkaan vain kerran. (10+10+2) (100, 50, 40, 35, 30, 25, 20, ...)
|
| Maksaneita ilmoittautuneita 54, sijoittuu |
| 15 | Honkala Janina | Clausen 3 |
Viimeksi kävi siis näin;
Eilen oli semisunnuntai; Hevoselta kenkä irti pari minuuttia ennen radalle pääsyä. Kun kenkä oli kiinni kaviossa ja ollessamme lähtökuopissa vapaana oleva ori aiheuttaa kaaoksen. Pienen 10 minuutin häsmäkän jälkeen lähden posottamaan lähtöviivan yli. Kappas! suoritus keskeytetään neljän esteen jälkeen koska lähdin ennen lähtömerkkiä. Anteeksi kysymykseni, mutta mitä pahaa olen sinulle tehnyt kohtalo?
7.8.2013
Das Cheval
Ensikso iso kiitos Mikille kuvaamisesta. Avasi taas vähän silmiä nähdä itsensä kameralinssin takaa!
Klassinen ranskalainen tapa ratsastaa on ollut meidän "koulutuntien" perusteena kesällä. Olen itse tykästynyt tähän todella pehmeään tapaan ratsastaa joka ei valitettavasti sovi "nykyajan" kilparatsastukseen ollenkaan.
Tarkoitus on tehdä harjoituksia joka vahvistaisi hevosta ja auttaisi saamaan etuosaa ylös ja takajalkoja alle. Noh, eikö sitten tämä ole perusteena kaikelle ratsastukselle? Kyllä, mutta tässä käytetään hyvin paljon "normeista" eroavia harjoituksia. Hevosen rentous ja kuolaintuntuman keveys (ja sillon tarkoitan todellakin kevyttä, melkein roikkuvaa ohjaa) ovat kaiken a ja o.
Tavallisella tunnilla ollaan verrytelty tunnin aluksi normaaliin tapaan. Pullalla ollaan keskitytty siihen että vaikka kuinka hitaasti mentäisiinkään niin ratsastajaan pitää keskittyä. Toinen pääointti on ollut selän avaaminen ja rentouttaminen. Elikkä, hui kauhistus, hevosen on annettu mennä todella pitkänä ja rauhallisessa tahdissa löysällä kuolaintuntumalla. Olin itsekkin todella ärsyyntynyt aluksi koska Pulla katseli taivasta, kukkia ja kuunteli lintujen laulua, siinä uskossa että tunti olisi jo heti alkumetreillä ollut lopussaan. Meni siinä varmasti viikko ennekuin alkuverkoissa jo pystyttiin ravaamaan niin että keskittyminen oli ratsastajaan vaikka ohja oli normaalia löysempi.
Kun hevonen on vertynyt ollaan keskitytty siihen että Pulla saisi nenän ylös ja takajalat työntäisivät. Avot, ja todella loivat avot ovat olleet tuntien pääaiheena. Ja, tadatadaaaam, peruutus avossa. Hui, ajattelimme ensimmäisellä tunnilla, mutta selityksenä saimme että avoperuutus saa ristikkäiset jalkaparit lähenemään toisiaan -> hevonen lyhenee -> selkä nousee -> muoto vakaantuu. Kröh, helpommin sanottu kun tehty koska Saksalainen herra ei oikeen vielä ymmärrä pääsevänsä helpommalla tehtävästä laskemalla lantiota, jolloin sisätakajalalla astuminen olisi huomattavasti helpompaa.
Lopuksi ollaan tehty laukannostoja. Elikkä sama idea tässäkin. Hidas, aktiivinen käynti - peruutus- askel käyntiä - laukannosto. Tässä sen huomaa miten heikot takareidet Pullalla onkaan. Koska kun sen saa vihdoin keskittymään ratsastajaan, peruuttamaan ja marsimaan käyntiä ei voimat riitä napakkaan laukannostoon. Tämäkin on tietysti parantunut mutta mitään "takajalkojen niiaus" nostoja voidaan odotella vielä kuukausia.
Olen todella kiitollinen että olen saanut kokeilla taas uusia tuulahduksia (vähän huonosti sanottu kuin ratsastustapa perustuu n. 1500 luvun alkuun) ratsastuksessani. Koska tärkeintä minulle on ollut pehmeys sekä se että taas ollaan painotettu siihen takajalkojen aktivoimiseen. Eikä niinkään siihen edestä taakse ratsastukseen (lue; muotoon sahaus ja takajalkojen alle potkiminen vasta sen jälkeen).
Kaulanmuoto yllä on ns "automaattinen" kun takajalat työskentelevät. Ohja on melkein löysä.
Seuravaa etappi taitaa olla ratsastajan kiinteyttäminen ja istunnan korjaaminen (oikeesti, mikä heinäsäkki tuolla istuukaan).
4.8.2013
11.7.2013
Estekammo
Niin. Kolme viikkoa sitten kaaduttiin esteen sekaan (kyllä, taas) ja nyt musta on tullut tätiratsastaja.
Hypättiin rataa estetunnilla. Radan 7 (?) este oli pysty-trippeli sarja kahdella laukka-askelleella. Oltiin hypätty pari kertaa jo sarjaa, ja viimeisellä kerralla Pulla päättää leikkiä pegasusta ja jättää yhden askeleen pois. Tadaa, estekaaresta olisi tullut n. 5 m pintaan, mutta kaikkien yllätyksenä tästä lentomatkasta ei siis selvitty, vaan laskeuduttiin juuri trippelin päälle/ sekaan/ keskelle.
Siinä ilmassa ei sitten muuta voi miettiä kun "ei jumaliuta, jos tää norsu laskeutuu mun päälle oon taas leikkauspöydällä". Noh, säästyttiin onneksi vaan ratsastajan venäytyksillä, yhdellä rikkoutuneella kypärällä ja satulalla. Pulla normaalin tapaan oli aivan puhdas pari päivää onnettomuuden jälkeen.
Huoh.
Mitenkäs nyt? Toissapäivänä kävi satula Eki vähän fiksailemassa satulaa ja kypäräkin on ostettu. Ratsastanut olen nyt pari viikkoa ja hypännyt vähän jumppaa pari kertaa. Mutta mistä ihmeestä sitä itsetuntoa ja -luottamusta ostetaan?
Kuiva vastaus - ei mistään. Ei. Mistään.
Ja saaneen vielä huomauttaa. Hevoseni on hypännyt puhtaasti 140 cm luokkia. Esteet olivat ehkä 90-100 cm korkeudessa. Jopa rutinoituneelta hevoselta voi mennä laskut sekasin. Älkää siis ikinä hypätkö ilman kypärää. Ihan voi kukin itse miettiä omilla aivoillaan miten olisi käynyt tällä kertaa jos kypärää ei olisi ollut.
Hypättiin rataa estetunnilla. Radan 7 (?) este oli pysty-trippeli sarja kahdella laukka-askelleella. Oltiin hypätty pari kertaa jo sarjaa, ja viimeisellä kerralla Pulla päättää leikkiä pegasusta ja jättää yhden askeleen pois. Tadaa, estekaaresta olisi tullut n. 5 m pintaan, mutta kaikkien yllätyksenä tästä lentomatkasta ei siis selvitty, vaan laskeuduttiin juuri trippelin päälle/ sekaan/ keskelle.
Siinä ilmassa ei sitten muuta voi miettiä kun "ei jumaliuta, jos tää norsu laskeutuu mun päälle oon taas leikkauspöydällä". Noh, säästyttiin onneksi vaan ratsastajan venäytyksillä, yhdellä rikkoutuneella kypärällä ja satulalla. Pulla normaalin tapaan oli aivan puhdas pari päivää onnettomuuden jälkeen.
Huoh.
Mitenkäs nyt? Toissapäivänä kävi satula Eki vähän fiksailemassa satulaa ja kypäräkin on ostettu. Ratsastanut olen nyt pari viikkoa ja hypännyt vähän jumppaa pari kertaa. Mutta mistä ihmeestä sitä itsetuntoa ja -luottamusta ostetaan?
Kuiva vastaus - ei mistään. Ei. Mistään.
Ja saaneen vielä huomauttaa. Hevoseni on hypännyt puhtaasti 140 cm luokkia. Esteet olivat ehkä 90-100 cm korkeudessa. Jopa rutinoituneelta hevoselta voi mennä laskut sekasin. Älkää siis ikinä hypätkö ilman kypärää. Ihan voi kukin itse miettiä omilla aivoillaan miten olisi käynyt tällä kertaa jos kypärää ei olisi ollut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)















