Das Cheval

Ensikso iso kiitos Mikille kuvaamisesta. Avasi taas vähän silmiä nähdä itsensä kameralinssin takaa!

Klassinen ranskalainen tapa ratsastaa on ollut meidän "koulutuntien" perusteena kesällä. Olen itse tykästynyt tähän todella pehmeään tapaan ratsastaa joka ei valitettavasti sovi "nykyajan" kilparatsastukseen ollenkaan.

Tarkoitus on tehdä harjoituksia joka vahvistaisi hevosta ja auttaisi saamaan etuosaa ylös ja takajalkoja alle. Noh, eikö sitten tämä ole perusteena kaikelle ratsastukselle? Kyllä, mutta tässä käytetään hyvin paljon "normeista" eroavia harjoituksia. Hevosen rentous ja kuolaintuntuman keveys (ja sillon tarkoitan todellakin kevyttä, melkein roikkuvaa ohjaa) ovat kaiken a ja o.

Tavallisella tunnilla ollaan verrytelty tunnin aluksi normaaliin tapaan. Pullalla ollaan keskitytty siihen että vaikka kuinka hitaasti mentäisiinkään niin ratsastajaan pitää keskittyä. Toinen pääointti on ollut selän avaaminen ja rentouttaminen. Elikkä, hui kauhistus, hevosen on annettu mennä todella pitkänä ja rauhallisessa tahdissa löysällä kuolaintuntumalla. Olin itsekkin todella ärsyyntynyt aluksi koska Pulla katseli taivasta, kukkia ja kuunteli lintujen laulua, siinä uskossa että tunti olisi jo heti alkumetreillä ollut lopussaan. Meni siinä varmasti viikko ennekuin alkuverkoissa jo pystyttiin ravaamaan niin että keskittyminen oli ratsastajaan vaikka ohja oli normaalia löysempi.

Kun hevonen on vertynyt ollaan keskitytty siihen että Pulla saisi nenän ylös ja takajalat työntäisivät. Avot, ja todella loivat avot ovat olleet tuntien pääaiheena. Ja, tadatadaaaam, peruutus avossa. Hui, ajattelimme ensimmäisellä tunnilla, mutta selityksenä saimme että avoperuutus saa ristikkäiset jalkaparit lähenemään toisiaan -> hevonen lyhenee -> selkä nousee -> muoto vakaantuu. Kröh, helpommin sanottu kun tehty koska Saksalainen herra ei oikeen vielä ymmärrä pääsevänsä helpommalla tehtävästä laskemalla lantiota, jolloin sisätakajalalla astuminen olisi huomattavasti helpompaa.

Lopuksi ollaan tehty laukannostoja. Elikkä sama idea tässäkin. Hidas, aktiivinen käynti - peruutus- askel käyntiä - laukannosto. Tässä sen huomaa miten heikot takareidet Pullalla onkaan. Koska kun sen saa vihdoin keskittymään ratsastajaan, peruuttamaan ja marsimaan käyntiä ei voimat riitä napakkaan laukannostoon. Tämäkin on tietysti parantunut mutta mitään "takajalkojen niiaus" nostoja voidaan odotella vielä kuukausia.

Olen todella kiitollinen että olen saanut kokeilla taas uusia tuulahduksia (vähän huonosti sanottu kuin ratsastustapa perustuu n. 1500 luvun alkuun) ratsastuksessani. Koska tärkeintä minulle on ollut pehmeys sekä se että taas ollaan painotettu siihen takajalkojen aktivoimiseen. Eikä niinkään siihen edestä taakse ratsastukseen (lue; muotoon sahaus ja takajalkojen alle potkiminen vasta sen jälkeen).

Kaulanmuoto yllä on ns "automaattinen" kun takajalat työskentelevät. Ohja on melkein löysä.

Seuravaa etappi taitaa olla ratsastajan kiinteyttäminen ja istunnan korjaaminen (oikeesti, mikä heinäsäkki tuolla istuukaan).