2.9.2013

Salon 100 cm rata



Tyytyväinen rataan vaikka kiellettiin ulos. Tai pitemminkin tyytyväinen hevoseen mutten ratsastajaan :)

21.8.2013

Tahdon aamunkoittoon asti tanssia sun kaa

Onko mitään kauniimpaa olemassa?

(c) Fanny Lindström





Heijssan alla,

Eilen oli Pullalla raspaus ja huomenna kengitys. Kohta alkaa asiat olla valmiina Kemiöön tulemista varten. Hampaat olivat kuulemma sen verta hyvällä mallilla että seuraava raspaus olisi vasta huhtikuussa, jes! Viimeksi Holopainen tuskallisesti huokaisi että tämmöset hevoset joutaisivat monttuun (taisi hammaslääkäri silloin viitata lohjenneeseen hampaaseen, vialliseen purentaan ja piikkeihin). Pulla on kuitenkin tuntunut nyt hyvältä ratsastaa ja nyt saatiin varmistuskin siitä että legot ovat mallillaan. Kavioissa on vielä paikattavaa ja kenkäkin lähti tänään aamulla karsinassa irti, mutta eiköhän se biotiini ala parin kuukauden päästä näyttämään voimansa :)

Itsehän olen jo alottanut lukion Kemiössä. Päivät tuntuvat järjettömän pitkiltä kun on tottunut iltasin olemaan vaan tallilla. Onneksi olen saanut ratsastaa koulun heppoja. Vaikka sekin ratsastaminen onkin ollut enemmän hevosille maneesista pois pääsyä. Ravirata onkin aika mukava paikka siitä kannalta etä vaikka hevonen lähteekin lapasesta niin ei se kauan jaksa sitä samaa ovaalia juosta, kröhöm ;)




Sunnuntaina käydään Salossa hyppäämässä metri. Toivottavasti vähän paremmalla tuurilla kuin viimeksi Riihimäellä!

Luokka 5
100cm, arv. AM5
Avoin kaikille. Hevonen / poni saa osallistua luokkaan vain kerran. (10+10+2) (100, 50, 40, 35, 30, 25, 20, ...)
Maksaneita ilmoittautuneita 54, sijoittuu 

15Honkala JaninaClausen 3


Viimeksi kävi siis näin;

Eilen oli semisunnuntai; Hevoselta kenkä irti pari minuuttia ennen radalle pääsyä. Kun kenkä oli kiinni kaviossa ja ollessamme lähtökuopissa vapaana oleva ori aiheuttaa kaaoksen. Pienen 10 minuutin häsmäkän jälkeen lähden posottamaan lähtöviivan yli. Kappas! suoritus keskeytetään neljän esteen jälkeen koska lähdin ennen lähtömerkkiä. Anteeksi kysymykseni, mutta mitä pahaa olen sinulle tehnyt kohtalo?

7.8.2013

Das Cheval


Ensikso iso kiitos Mikille kuvaamisesta. Avasi taas vähän silmiä nähdä itsensä kameralinssin takaa!

Klassinen ranskalainen tapa ratsastaa on ollut meidän "koulutuntien" perusteena kesällä. Olen itse tykästynyt tähän todella pehmeään tapaan ratsastaa joka ei valitettavasti sovi "nykyajan" kilparatsastukseen ollenkaan.

Tarkoitus on tehdä harjoituksia joka vahvistaisi hevosta ja auttaisi saamaan etuosaa ylös ja takajalkoja alle. Noh, eikö sitten tämä ole perusteena kaikelle ratsastukselle? Kyllä, mutta tässä käytetään hyvin paljon "normeista" eroavia harjoituksia. Hevosen rentous ja kuolaintuntuman keveys (ja sillon tarkoitan todellakin kevyttä, melkein roikkuvaa ohjaa) ovat kaiken a ja o.

Tavallisella tunnilla ollaan verrytelty tunnin aluksi normaaliin tapaan. Pullalla ollaan keskitytty siihen että vaikka kuinka hitaasti mentäisiinkään niin ratsastajaan pitää keskittyä. Toinen pääointti on ollut selän avaaminen ja rentouttaminen. Elikkä, hui kauhistus, hevosen on annettu mennä todella pitkänä ja rauhallisessa tahdissa löysällä kuolaintuntumalla. Olin itsekkin todella ärsyyntynyt aluksi koska Pulla katseli taivasta, kukkia ja kuunteli lintujen laulua, siinä uskossa että tunti olisi jo heti alkumetreillä ollut lopussaan. Meni siinä varmasti viikko ennekuin alkuverkoissa jo pystyttiin ravaamaan niin että keskittyminen oli ratsastajaan vaikka ohja oli normaalia löysempi.

Kun hevonen on vertynyt ollaan keskitytty siihen että Pulla saisi nenän ylös ja takajalat työntäisivät. Avot, ja todella loivat avot ovat olleet tuntien pääaiheena. Ja, tadatadaaaam, peruutus avossa. Hui, ajattelimme ensimmäisellä tunnilla, mutta selityksenä saimme että avoperuutus saa ristikkäiset jalkaparit lähenemään toisiaan -> hevonen lyhenee -> selkä nousee -> muoto vakaantuu. Kröh, helpommin sanottu kun tehty koska Saksalainen herra ei oikeen vielä ymmärrä pääsevänsä helpommalla tehtävästä laskemalla lantiota, jolloin sisätakajalalla astuminen olisi huomattavasti helpompaa.

Lopuksi ollaan tehty laukannostoja. Elikkä sama idea tässäkin. Hidas, aktiivinen käynti - peruutus- askel käyntiä - laukannosto. Tässä sen huomaa miten heikot takareidet Pullalla onkaan. Koska kun sen saa vihdoin keskittymään ratsastajaan, peruuttamaan ja marsimaan käyntiä ei voimat riitä napakkaan laukannostoon. Tämäkin on tietysti parantunut mutta mitään "takajalkojen niiaus" nostoja voidaan odotella vielä kuukausia.

Olen todella kiitollinen että olen saanut kokeilla taas uusia tuulahduksia (vähän huonosti sanottu kuin ratsastustapa perustuu n. 1500 luvun alkuun) ratsastuksessani. Koska tärkeintä minulle on ollut pehmeys sekä se että taas ollaan painotettu siihen takajalkojen aktivoimiseen. Eikä niinkään siihen edestä taakse ratsastukseen (lue; muotoon sahaus ja takajalkojen alle potkiminen vasta sen jälkeen).

Kaulanmuoto yllä on ns "automaattinen" kun takajalat työskentelevät. Ohja on melkein löysä.

Seuravaa etappi taitaa olla ratsastajan kiinteyttäminen ja istunnan korjaaminen (oikeesti, mikä heinäsäkki tuolla istuukaan).

11.7.2013

Estekammo

Niin. Kolme viikkoa sitten kaaduttiin esteen sekaan (kyllä, taas) ja nyt musta on tullut tätiratsastaja.

Hypättiin rataa estetunnilla. Radan 7 (?) este oli pysty-trippeli sarja kahdella laukka-askelleella. Oltiin hypätty pari kertaa jo sarjaa, ja viimeisellä kerralla Pulla päättää leikkiä pegasusta ja jättää yhden askeleen pois. Tadaa, estekaaresta olisi tullut n. 5 m pintaan, mutta kaikkien yllätyksenä tästä lentomatkasta ei siis selvitty, vaan laskeuduttiin juuri trippelin päälle/ sekaan/ keskelle.

Siinä ilmassa ei sitten muuta voi miettiä kun "ei jumaliuta, jos tää norsu laskeutuu mun päälle oon taas leikkauspöydällä". Noh, säästyttiin onneksi vaan ratsastajan venäytyksillä, yhdellä rikkoutuneella kypärällä ja satulalla. Pulla normaalin tapaan oli aivan puhdas pari päivää onnettomuuden jälkeen.

Huoh.

Mitenkäs nyt? Toissapäivänä kävi satula Eki vähän fiksailemassa satulaa ja kypäräkin on ostettu. Ratsastanut olen nyt pari viikkoa ja hypännyt vähän jumppaa pari kertaa. Mutta mistä ihmeestä sitä itsetuntoa ja -luottamusta ostetaan?

Kuiva vastaus - ei mistään. Ei. Mistään.







Ja saaneen vielä huomauttaa. Hevoseni on hypännyt puhtaasti 140 cm luokkia. Esteet olivat ehkä 90-100 cm korkeudessa. Jopa rutinoituneelta hevoselta voi mennä laskut sekasin. Älkää siis ikinä hypätkö ilman kypärää. Ihan voi kukin itse miettiä omilla aivoillaan miten olisi käynyt tällä kertaa jos kypärää ei olisi ollut.


18.6.2013

Tiistaisade

Alan käymään kärsimättömäksi. Miksei hevosen ratsastettavuus parane vaikka joka päivä vaihtelee ratsastusta, tehtäviä ja yrittää hoitaa parhaansa mukaan hevostaan. 

Olen ajautunut umpikujaan. En enään keksi miten voisin muuttaa treenisuunnitelmaa. Joten jos joku keksii ongelman voisitko heittää pari vinkkiä kommenttikenttään? :)

Kuluvan viikon treenit;

Tiistai- Koulu
Keskiviikko- Estetunti
Torstai- Kevyt maasto/ koulu
Perjantai- Vapaa
Lauantai- Pitkä kävelymaasto
Sunnuntai- Kavaletti/Jumppasarja
Maanantai- Kouluvääntöä kangilla, pohkeenvästöjä ja paljon vastalaukkaa
Tiistai- Kevyempi koulu
Huomenna- Estetunti

Ja hevonen oli tänään niin pata jumissa ja löllönlaiska ettei ratsastuksesta tullut mitään. Eh?



(c) Marika Gröhn



17.6.2013

Huomenta Suomi mikä meininkii

Kuuleenko hämmästyneet huokaukset sieltä ruutujen toiselta puolen? Voi kyllä, "täsä mä olen"! Voin vaan todeta että taisi vierähtää taas pari kuukautta postauksetta, huoh.

Mitäs Pullan ja mun arkeen kuuluu. Onnellisesti kavioliitossa ollaan edelleenkin. Ratsua yritetään lihottaa laitumella ja ratsastajaa laihduttaa töissä.

Muutettiin kesäkuun alussa Sipooseen kesäksi pienehkölle maalaistallille. Viihdytään molemmat oikein hyvin, hevoset saavat ruuat ajallaan ja karsinat siivotaan (köhköh, en toki myönnä että edellämainnittulla olisin viitannut ihanaan paratiisisaareen). Talilla on Pegasuksen maneesinkokoinen kenttä ja upouudet estekalustot. Saavat täditkin ihastella hienoja esteitä kun ne vihdoin tulee viikottaiseen, tai melkein päivittäiseen käyttöön ;)

Viime viikolla ostin Pullalle kanget ja huomenna lähden hakemaan koulusatulaa. Päätin että jos ratsuttajaksi joskus haluan niin kannattaa sitä kouluakin vääntää. Onhan pääsyvaatimuksena se 140 cm rataesteissä ja vaativa B koulussa. Elämässä ei kannata kuin tähdätä taivaisiin. Eikä se ehkä olekkaan ihan mahdoton tehtävä, onhan Pulla hypännyt 140 ja kyllä ne Vaativan B:n vaihdotkin taittuu. Parissa vuodessa voi tapahtua vaikka mitä!

Ja, mitä kauheinta, mulla on vauvakuume. Kyllä, v a u v a k u u m e. Haluaisin edistää äidillistä vaistoani ja auttaa tämän ihanan vauvan elämän ihmeelliseen maailmaan. Opastaa matkalla ja olla sen vieressä matkalla aikuiseksi. Okeiokei, omasta varsasta siis haaveilen. Tämä tauti on mitä kauhein ja kiitän jumalaa etten omista tammaa. Olen miettinyt miten saisin sponsorini innostumaan asiasta mutten löydä oikein iskevää myyntipuhetta. Joten päädyn vaan tokaisemaan teiniangstisella äänellä; Iskä, meidän täytyy tehdä investointi tulevaisuuteen ja sijoittaa rahamme varsaan.

No palataampas taas maanpinnalle. Autorotiskoni on sanonut itsensä irti ja ruuvikin lantiossa vaivaa. Haluisin muuttaa omaan asuntoon sekä ostaa trailerin että pääsisi kisoihin. Mutta, elämä on yhtä haluamista eikä aina voi saada kaikkea :)



12.5.2013

Kiiltonakki

Pulla on ypäjällä kouluhevosen tehtävissä. Omistaja lähtee aamulla Joensuuta kohti Taitaja-kisoihin. Iik :)

30.4.2013

Naku toivottaa hyvää vappua kaikille ♥

Pullatipulla

Ontuva hevonen on aina jees. Puoltoista viikkoa meni kävelessä mutta nyt ollaan taas vireessä! (ja toivottavastia postausaiheita on enemmän, haha) Pulla on vaan semmonen sählä ettei sitä voi kukaan tietää mitä se seuraavaksi keksii tarhassaan. Odotan oikeasti kauhulla laidunkautta...


Tää tunne takasin kun kaikki toimii. Rytmi, katse, itsevarmuus.