13.10.2013

Anteeksi etten ikinä sanonut anteeksi

Miksi jotkut ihmiset eivät osaa sanoa yksinkertaista sanaa; anteeksi? Onko se niin vaikeaa sanoa olen pahoillani, myöntää omat virheensä tai olla vähän nöyrähkö?

Olen kohdannut elämäni (kyllä, tämän pienenpienen elämäni) aikana paljon anteeksiantamattomuutta. Tai, ehkä anteeksiantamattomuus on väärä sana, mutta sitä ettei osaa myöntää omia virheitänsä. Ja mitä pahinta, väliinpitämättömyyttä sitä kohtaan oliko oma käytös jotenkin huonoa että pitäisi pyytää joltakin anteeksi. Niskavillani nousevat välittömästi pystyyn kun mietinkin tätä kummallisen, melkein kiellettyä sanaa; anteeksi.

Eilisen öiden tapahtumien jälkeen mietin tätä ihmistä joka sai minut aivan ravoihini kun hän ei osannut pyytää anteeksi. Säälin todellakin tätä ihmistä ja aloinkin miettiä että minkälainen on ihminen joka ei osaa pyytää anteeksi? Onko ihminen egoisti, väliinpitämätön vai kenties ihan suoraan sanottuna tyhmä? (En siis viittaa näillä mielipiteillä ainoastaan tähän kyseiseen henkilöön vaan ihan yleisestikkin)

Onko ihminen joka ei osaa myöntää virheitänsä niin ylpeä että pienikin kolahdus egossa olisi maailman loppu? 

Onko tämän ihmisen mielestä anteeksipyyntö  merkki heikkoudesta?

Onko se ihminen niin väliinpitämätön muiden tunteista vai onko se ihminen niin riippuvainen muiden mielipiteistä että hakee tällä arrogantilla käytöksellään hyväksyntää?

Onko ihmisellä niin vääristynyt elämänkuva ettei hän pysty hyväksymään sitä tosiasiaa että hän on väärässä?

Hakeeko ihminen sitä nöyryyttämisen tunnetta vai kostaakohan hän jollekkin?

Olen mielestäni hyvä myöntämään omat virheeni. Osaan pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Tientenkin jossain kohtaa kaikilla tulee raja vastaan mikä on anteeksiantamaton teko tai sana. 
Sitä sanotaan että pitäisi osata antaa aina anteeksi ettei ja kantamaan kaunaa kellekkään. Se ei kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä että hyväksyy jonkun asian tapahtuvan uudestaan jos on kokenut vääryyttä. Vaan mielestäni se tarkoittaa ettei saa katkeroitua.







2 kommenttia:

  1. Anteeksi! Puolivahigossa eksyin blogiisi.
    Olet nuori ja kaunis nuori nainen jolla uskallusta riittää. Oletko miettinyt asiaa näkökulmasta olenko itse antanut aiheen. Selvästi kyseessä jokin läheinen kun siitä jaksat näin kauniisti kirjoittaa. Uskaltaisitko aloittaa keskustelun hänen ja heidän kanssaan mistä pohjimmiltaan kysymys? Hyvää jatkoa ja uskallusta jota sinulla selvästikään puutu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista palautteesta :)
      En ala asiaa puimaan tässä sen enempää.

      Poista