Sain tänään haukkuja siitä kun en ole kirjoitellut, anteeksi kauheasti :)
Maunon kanssa on sujunut vaihtelevasti. On nostatettu kuntoa ja pumpattu lihaksia, ratsastettavuus on parantunut hieman. Ollaan myös treenailtu hyppäämistä joka on sujunut ajoittain taas mallikkaasti.
Mulla vaan on itsellään menossa joku ihme alamäki. Kesällä oli semmonen fiilis että olisin voinut startata Helppoa A:ata sekä hypätä korkeampia. Nyt kun olen ratsastellut on pakko palautua ihan perusasioihin sekä hypätä pieniä koska olen vaan lennellyt estetunneilla.
Harmittaa kauheasti mutta mikäs siinä, elämässä on niitä ylämäkiä ja alamäkiä. Olen huomannut tän ennekin ja on aina yhtä masentavaa olla kehityskaaren pohjalla. Mikäs siinä, täältä noustaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti