Kesän aikana en ole harmillisesti kuitenkaan kauheasti ratsastamaan, varsinkaan Amalilla, niin aluksi ollaan taas vähän eri kartoilla. Eillinen oli täyttä tuskaa mutta tänään oli jo vähän parempaan suuntaan menossa.
Aluksi keventelin ympyröillä ja tein kaaria ja kiemuroita. Välillä oli formulavaihde päällä mutta monien puolipidätteiden jälkeen mentiin taas vähän enemmän ylämäkeen kun alamäkeen rullaten.
Laukassa molempien ongelmana on laukan vauhti, Amalilla sitten enempi pitäisi treenata voimaa ja ratsastaja taas istuntaa, khököh. Vauhdin ongelmana on että herra haluaa mennä täysiä ja ratsastaja hiipien. Nyt olen vaan yrittänyt mennä vähän "lujempaa" ja saada enemmän poljentaa temponvaihteluiden kautta. Tuntuu että on toiminut! Sen huomaa parhaiten vastalaukka kaarista- ennen kiidettiin tuhatta ja sataa, nykyään voin ratsastaa kunnollisen kaaren ja jopa koota laukkaa hitusen. Voi olla myös että olen oppinut Amalin pienet nappulat jolla herran saa toimimaan...
Muistan syksyllä kun ekoja kertoja ratsastin Amalilla. Äijänkäppänä ravasi tukka tuubilla ja en saanut minkäänlaista kontaktia. Muistan kun aloin jo olla epätoivoinen muiden ratsastaessa Amalia ongelmitta.
Pidän todella siitä kun saa ratsastaa ja touhuta yhden hevosen kanssa paljon. Siinä huomaa oman työn tulokset ja heikkoudet- mitä voisi parantaa ja tehdä toisin, onko hevonen kehittynyt vai huonontanut tulostaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti