Opiskelen nyt siis hevosenhoitajaksi + lukiopaperitkin tuun otettua samassa. Mietin kun hain hevosenhoitajaksi ettei lisäkokemus voi olla mitenkään pahasta (kaikkihan olemme varmasti nähneet näitä "paperi" eläinlääkäreitä, eläinten käsittelystä ei ole hajuakaan). Lukiokin on kyllä sujunut mukavasti ja arvosanat ovat pysyneet ennallaan.
Tiesin että hevosehoitajaksi opiskeleminen olisi joko hyvästä tai pahasta. Elikkä innostuisin enemmän tai sitten saisin vaan liikaa kaikesta hevostelusta. "Valitettavasti" on juuri käynyt niin että olen Brusabyssä päässyt hevostelemaan ja kehittymään ratsastuksessa niin etten muutakaan haluisi tehdä.
Haave lääkärin ammatista on sitten muuttunut vähitellen isoksi hevostilaksi missä olisi hienot valmennuspuitteet ja "ratsuttaja" ammatti olisi mieleinen.
Ensimmäinen kysymys on sitten, no, kehitynkö tarpeeksi? En ole varma mihin asti pystyn kehittymään ja missä ajassa.
Seuraavaksi tuleekin kustannukset, rahat, ja entäs Suomi maana? Ei Suomi ole ainakaan tunnettu hevosistaan ihan niin kun esim Saksa tai Hollanti.
Eläinlääkäriksi lukeminen tarvitsee intohimoa ja tahtoa, entäs jos se nyt vuosien varrella hipuu pois ennekuin valmistun? Entäs sitten?
Onneksi ei tarvitse vielä murehtia vaan voin pistää aivot off toiminnolle ja vähän hullutella. Eihän ammatin valitseminen tarvitse olla kuolemanvakavaa murehtimista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti